Lainopilliset ongelmat

Onko MP3 laillinen?

Toisin kuin yleensä luullaan, MP3:n käytössä ei sinällään ole mitään laitonta - MP3:han on pelkkä tiedostomuoto. MP3:a voidaan kuitenkin käyttää joko laillisesti tai laittomasti. Esimerkiksi omista CD-levyistä on sallittua tehdä MP3-kopioita henkilökohtaista käyttöä varten. MP3-tallenteen lataaminen omalle tietokoneelle on myös sallittua, jos laulun tekijänoikeuksien haltija on myöntänyt luvan sen lataamiselle ja kuuntelulle. MP3.com-sivulta löytyvät MP3-kappaleet ovat kaikki laillisia, ja kappaleiden tekijät ovat antaneet luvan niiden esillepanoon. Laitonta on sen sijaan CD-levyn sisällön muuttaminen MP3-muotoon ja sen levittäminen Internetissä ilman kirjallista lupaa tekijänoikeuksien omistajalta.

Onko MP3:n käyttö oikein?

Tämä kysymys on toistaiseksi ratkaisematta. On totta, että levy-yhtiöillä ei ole muuta tulolähdettä kuin levymyynti, ja jokainen verkossa leviävä kappale vähentää levymyyntiä. Moni ei tunne sympatiaa ylikansallisia megayhtiöitä kohtaan, jotka itse riistävät artisteja minkä kerkiävät. Toisaalta voidaan myös ajatella, että MP3-biisejä levittävät ja niitä kovalevyilleen gigatavuittain varastoivat henkilöt kaivavat maata omien jalkojensa alta. Jos kukaan ei osta levyjä, miksi ylipäätään julkaista musiikkia?

MP3 tarjoaa oivan levittämistavan monien tuntemattomampien muusikkojen levytyksille. Internetissä kuka tahansa pystyy levittämään musiikkiaan ilmaiseksi ja tekemään näin itseään tunnetuksi. Vaikka artisti näin tehdessään häviääkin levymyynnissä, lopulta hän kuitenkin voittaa, kun MP3-muodossa musiikkia kuunnelleet nuoret ilmestyvät konsertteihin sankoin joukoin ja ostavat kaupat tyhjiksi oheistuotteista. Ja näistä hyödykkeistähän he tietenkin maksavat täyden hinnan.

Alla olevassa taulukossa on esitetty esimerkkejä MP3-tiedostojen julkisen levittämisen lupaehdoista ja siitä maksettavasta korvauksesta. Suomessa musiikkiin liittyviä lupa-asioita hoitaa Teosto, joiden julkaisema tämäkin taulukko on.

Mutta jos levyfirmat eivät enää hallitse musiikin jakelukanavia, mihin niitä ylipäänsä tarvitaan? Mikä estää nimekkäitä artisteja hylkäämästä levy-yhtiöitään kokonaan? Sopimuksen alareunaan vedetty nimi on pian ainoa asia, joka estää yhtyeitä hoitamasta musiikkinsa levitystä kokonaan itsenäisesti. Kuka tahansa tunnettu artisti pystyisi jakelemaan musiikkiaan Internetissä nopeammin ja huokeammin kuin levy-yhtiöt sen tällä hetkellä tekevät. Kehitys onkin menossa tähän suuntaan; esimerkiksi David Bowie on julkaissut runsaasti tuotoksiaan Internetissä. Tässä suuntauksessa on kuitenkin vaaransa. Sen myötä yhtyeet tulevat yhä riippuvaisemmiksi managereistaan, promoottoreistaan ja ennen kaikkea WWW-guruistaan. Lisäksi on muistettava, että mikään ei estä artisteja tekemästä sopimuksia suoraan tukkukauppiaiden ja vähittäismyyjien kanssa.

Secure Digital Music Initiative

MP3.comin olisi voinut perustaa mikä tahansa suuri levy-yhtiö. Teknologian kehityksen seuraamisen sijasta levy-yhtiöt ovat kuitenkin haaskanneet huikeita määriä aikaa, rahaa ja tupakkaa yrittäessään keksiä konsteja sen kontrolloimiseen. Kuvaavaa on, että huhujen mukaan musiikkiteollisuudessa työskentelevät ihmiset ovat jo lyöneet keskenään vetoja siitä, kuinka nopeasti MP3.com ostaa EMIn - MP3.comilla on hädin tuskin pääomaa painaa käyntikortteja, ja EMI on ollut kuvioissa sata vuotta.

Taistelussaan MP3.comia ja vastaavia saitteja vastaan musiikkiteollisuuden edustajat löivät viisaat päänsä yhteen ja kehitti Secure Digital Music Initiativen (SDMI). SDMI on vastaveto oikeustuomiolle, joka antoi Diamond Multimedia-yrityksen kehittämän Rio-soittimen jäädä markkinoille. Kun SDMI viime kesänä astui voimaan, sitä oli suunniteltu jo vuoden päivät. Työ- tai konsulttiryhmään kuuluivat kaikki suuret levyfirmat, AOL, Microsoft, AT&T, Lucent Technology ja IBM. Tarkoituksena oli kehittää digitaaliselle musiikinsiirrolle vapaaehtoiset, mutta turvalliset standardit. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että oli määrä luoda MP3-vakio, josta ei voi tehdä piraattikopioita. Vastaavia standardeja on toki jo olemassa, mutta SDMI:n tarkoitus oli nimenomaan kattavan ja kaikkien hyväksymän tiedostomuodon kehittäminen. Luomalla yhteisen, kaikkialla käytössä olevan standardin musiikkiteollisuuden ajateltiin pysyvän demokraattisena ja kilpailukykyisenä.

Suurimpaan ongelmaan SDMI-hankkeessa törmättiinkin vasta, kun MP3-kulttuurin havaittiin kasvaneen jo lähes hallitsemattoman kokoiseksi. MP3.comin kaltaisten saittien yleistyessä ja niiden suosion kasvaessa lainsäädäntöön tuli aivan uusi ulottuvuus - tulipalokiire. SDMI-ryhmä onkin luvannut julkaista valmiit säädökset, lait ja asetukset viimeistään vuoden 2000 ensimmäisellä neljänneksellä. Rivit ovat kuitenkin alkaneet jo rakoilla, kun muutamat yritykset ovat ryhtyneet ajamaan omia projektejaan SDMI:n rinnalla. Syy tähän on yksinkertainen. Levy-yhtiöt haluavat pysäyttää MP3-tiedostojen leviämisen, ennen kuin on liian myöhäistä, ja SDMI-prosessia pidetään liian raskaana ja kankeana nopeaan toimintaan. Musiikkiteollisuus ei siis enää muodosta sitä kovasti kaivottua yhteistä rintamaa...

Kesäkuun 28. päivänä SDMI-lakialoite saatiin kuitenkin läpi. Tiedotteessaan levy-yhtiöt ilmoittivat, että 18 kuukauden ylimenokauden jälkeen ne eivät enää suvaitse verkossa muita leviäviä piraattikopioita itse kustantamistaan äänitteistä. Puolentoista vuoden ajan kaikki lailliset soittimet toistavat sekä MP3-muotoisia tiedostoja että muillakin tavoilla tuotettuja äänitallenteita. Tämän jakson jälkeen markkinoille tuodaan vain soittimia, jotka toistavat yksinomaan tekijänoikeuslakien piirissä olevaa materiaalia. Vain tulevaisuus näyttää, onko SDMI:stä levy-yhtiöiden pelastajaksi.

[pääsivu] [MP3:n tekniikka] [musiikkiteollisuus]
[laillisuus ja moraali] [tulevaisuus] [sanastoa] [referenssit]

Tästä sivusta vastaavat:
Otto Korkalo
Anssi Keskinen
Anssi Hoikkanen