TKK | Tietoverkkolaboratorio | Opetus

1. Yleistä merenkulun hätä- ja turvallisuusjärjestelmistä 2. Vanha hätä- ja turvallisuusjärjestelmä 3. Uusi hätä- ja tulvallisuusjärjestelmä 3.1 Siirtyminen GMDSS-järjestelmään 3.2 GMDSS-järjestelmä ja sen osat 3.2.1 Digitaaliselektiivikutsu eli DSC 3.2.2 Meri-VHF-, MF- ja HF-radiopuhelimet 3.2.3 INMARSAT-satelliittipuhelinjärjestelmät 3.2.4 EPIRB-hätäpoiju 3.2.5 Tutkatransponderit 3.2.6 MSI 3.2.7 Kannettavat VHF-puhelimet 3.3 GMDSS-järjestelmän alueet 4. Aluksen radioaseman hoitajalta vaadittava pätevyystutkinto ja pätevyystodistus 5. Hätä- ja vaaratilanteiden puheliikenne

3.2.5 Tutkatransponderit Merihätään joutuneen laivan miehistön lopullista paikantamista varten on GMDSS-määräysten alaisilla aluksilla oltava kahta pelastusvenettä tai -lauttaa varten oltava tutkatransponderi. SART:t yhdessä kannettavien VHF-radioiden kanssa korvaavat aluksilla aiemmin olleet pelastusveneradiot. SART:t toimivat 9 Ghz:n taajuudella eli 3 cm:n aallonpituudella. Tämän aaltoalueen tutkat ovat pakollisia GMDSS-määräysten alaisissa aluksissa. Hätätilanteessa tutkatransponderi käynnistetään, jolloin se pysyy passiivisena aina siihen saakka, kun etsintää suorittavan aluksen tai ilma-aluksen tutkan lähetys valaisee sitä. Tällöin tranponderi alkaa lähettämään tutkan taajuudella olevaa lähetystä, joka havaitaan tutkan näytöllä 12-20 palkin jonona. Etsivän tutkan lähestyessä transponderia palkkien koko suurenee, joten tästä voidaan havaita etsittävän kohteen lähestyminen. Pelastuslautalla tai -veneessä olijoille SART ilmaisee valo- ja äänimerkillä, että se on aktivoitunut ja lähettää palkkijonoa. Kuva 3.2.5/1 Tutkatransponderit Edellinen: 3.2.4 EPIRB-hätäpoiju Seuraava: 3.2.6 MSI

Tietoverkkolaboratorio on nyt osa Tietoliikenne- ja tietoverkkotekniikan laitosta. Tällä sivulla oleva tieto voi olla vanhentunutta.

Kurssien ajantasainen tieto on MyCourses-palvelussa.