TKK | Tietoverkkolaboratorio | Opetus
| |
Laki, ihmisoikeudet ja internet Internetin tuomat laillisuusongelmat
|
Ei-toivottu
sisältö
Suojatakseen
esimerkiksi perheensä vastenmieliseltä tai ei-toivotulta sisällöltä on käytettävä
sisällön filtteröintiä palomuurien avulla. Siihen on kaksi tapaa: downstream
ja upstream filtering. Downstream-filtteröinnissä käyttäjällä itsellään
on mahdollisuus päättää aineistostaan (Esim. USA:n lapsiperheet).
Upstream-filtteröinnissä vastuu aineistosta ja sisällöstä kuuluu valtiolle.
Useat tätä menetelmää laajasti käyttävät maat harrastavat laajaa
kontrollointia yhteiskunnassaan. Perusihmisoikeuksien mukaista olisi downstream.
Käyttäjän itse filtteröidessä valinnanvapaus korostuu. Tämä tapa tukeekin
monimuotoisten kulttuurien ja moraalisten arvojen maailman käyttäjäkuntaa.
Esto- ja päästökriteerit tulisi tehdä päivänselviksi downstream-filtteröintiohjelmankäyttäjille.
Jokainen käyttäjä voisi räätälöidä sopivan profiilin haluamalleen sisällölle
ketään toista suoraan loukkaamatta. Yleisesti lännessä (esim. lähes koko
Euroopassa) on suosittu downstream-menetelmää tai informaatiota ei suodateta
lainkaan. Upstream on vallalla yleensä Afrikassa ja idässä. Muistettava on myös
se, että Afrikka on muutenkin netin takapajula ja vain hyvin harvoilla on
mahdollisuus päästä tietoverkkoon. Maailman väkirikkaimmassa maassa Kiinassa
on aluksi odotettava viranomaiselta lupaa kotisivujen julkaisemiselle. Sen jälkeen
sisältö hyväksytään, mikäli se ei ole epäkorrektia ja julkaistaan.
Sivujen päivitykseen on anottava lupaa. Muutokset tarkistetaan ja mikäli sisältö
on edelleen tyydyttävää, tehdään
sivujen päivitys. Mistään reaaliaikaisuudesta ei voida tässä
byrokraattisessa systeemissä puhua. Aivan hiljattain Kiina salli ensimmäisen
ulkomaalaisen ISP:n (Internet
service provider, internet liittymän tarjoajan) tulon maahan. Se on hyvä
merkki netin avautumiselle myös Kiinassa. Toisessa idän kommunistisessa
maassa, Pohjois-Koreassa, on sallittuja vain hyvin harvat aineistot ja niihin pääsy
sensuurin ja propagandan maassa on hyvin vaikeata. Hallitsijan mielipiteet ja
toiminta on maassa liian pyhää arvosteltavaksi. Oppositio hiljennetään
voimaa käyttäen ja tasapainotila eristyksessä muulta maailmalta saadaan
aikaan, kieltämällä lähes kaikki aineisto. Lähi-idässä filtteröidään
erityisesti epäsiveellistä kuvamateriaalia ja muihin uskontoihin, lähinnä
kristinuskoon liittyvät sivustot. Filtteröinti on niin laajaa kaikissa em.
maissa, että paljon hyödyllisiä sivuja jää kansan ulottumattomiin. Myös
suomalaisia huippuosaajia on mukana netin valvonnassa idässä. Yhdysvalloissa
rajoitteita asettavat tai saattavat asettaa työpaikat ja käytännössä kaikki
julkiset instituutiot. Ne muodostavat profiilin käyttäjälle halusi hän sitä
tai ei. Sisältöpolittiikkana tiukoissa upstream-filtteröinnin maissa on: mikä
ei ole erikseen sallittua, on kiellettyä. Mikäli valtio estää pääsyn
tietyn tyyliseen aineistoon, se voi myös estää hyödylliseen aineistoon pääsemisen.
Toinen tapa informaation seulonnassa on sallia kaikki, jonka jälkeen kieltää
osa jäljellä olevasta. Upstream-tyylisessä seulonnassa vastuu sisällöstä
on valtiolla. Valtio voi myös siirtää vastuun loppukäyttäjälle, "downstream
filtering"- menetelmällä, joka antaa käyttäjälle vapaudet päättää
itse haluamastaan tiedosta.
|
|